Herra Romulukselle oli tullut tavaksi - se oli suhteellisen uusi tapa, käydä kurkistamassa kirjelokeroonsa ennen kuin hän poistui työpäivän jälkeen työpaikalta. Yleensä siellä kirjelokerossa ei ollut mitään, mutta kerran oli.
Romua oli kiusattu koulussa siksi, että hän heitti h:n konsonantin eteen (ehten, kun taas muut siellä heittivät h:n konsonantin jälkeen (ethen).
Vaimo oli lähtenyt käveleen. Romulus harrasti mm. geokätkeilyä, mutta siinä luvussa, jota hän paraikaa kirjoitti, hän oli eksyksissä eikä tiennyt miten edetä.
Vaimo joka juuri oli lähettänyt hänet pois kotoa, oli jo pitkään sanonut, että yksi kaunis päivä hän lähettäisi ukkelin pois kotoa, mutta eihän Romu ollut häntä uskonut, - ei ollut halunnut uskoa. Eihän hän ollut tehnyt mitään väärin. Ei ryypännyt eikä...
Mutta vielä emme ole niin pitkällä. Tällä hetkellä kaikki on vielä hyvin. Romulus on ajatellut kirjoittaa kirjan. Muutama sivu päivässä, tasaisen varmasti, se olisi hänen metodinsa.
Ulkona tuuli tuivertaa. Romulus luulee löytäneensä langanpään.
Alkuun
